Drappier Grande Sendrée 2004

Tämän vuosikertasamppanjan join jouluaattona alkupalojen kanssa. Drappier Grande Sendrée 2004 on Alkon tilausvalikoiman kamaa, mutta itse nappasin tämän pullon Arkadian Alkon hyllystä. Alunperin Drappier oli itselle melko tuntematon talo, mutta kun saman samppanjan vuoden 2002 vuosikertaa oli saanut Robert Parkerilta 92 pistettä arvelin myös '04:n olevan ihan kelvollista, varsinkin kun hinta ei vuosikerta samppanjalle ollut kovinkaan paha, 54,90 €.

Selvittelin nyt tätä kirjoittaessani vähän lisää Drappierista. Drappier on vuonna 1808 perustettu perheomisteinen samppanjatalo, joka ei myöskään kuulu Union de Maisons de Champagneen, eli samppanjatalojen liittoon. Drappierin nettisivut ovat melko kaameat flashiviritelmät, niin en jaksanut enempää yrittää tästä kaivella. Kuitenkin sen huomasin, että näillä on myös 100% pinot noir luomusamppanja, jonka hintakaan ei ole Alkon tilausvalikoimassa paha. Erittäin mielenkiintoinen.

Drappier Grande Sendrée 2004 on sekoitus 45% chardonnayta ja 55% pinot noiria. Väri on kullankeltainen joka taittaa hiukan ruskeaan. Tuoksu oli runsaan paahtoleipäinen ja voinen, mutta siitä löytyi myös pähkinää sekä hedelmäistä päärynää. Maultaan viini oli erittäin pitkä ja leveä, tyylikkään hapokas ja aromikas.

Kaikenkaikkiaan aivan upea samppanja ja hintaansa nähden todellinen löytö. Halusin jonkun vähän tuhdimman samppanjan joka ei jäisi jouluruokien jalkoihin ja tämä osui nappiin. Näitä vuosikertasamppanjoita tulee harvemmin juotua hintavuutensa vuoksi, mutta aina kun pullollisen korkkaa ovat ne todellakin sen arvoisia. Tätä voisi heittää pari pulloa kaappiin kypsymään.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/955967

Hitaasti kypsennetty possunkylki

Ja näin on joulu vietetty ja taas on palattava sorvin ääreen. Helppoa se ei taaskaan ole, olisi saanut olla pidemmät lomat. Onneks vähän alle kuukauden päästä alkava Brasilian matka lämmittää. Jouluhan taas oli perinteisesti ihan älytöntä ylensyömistä, joten mässäilyjen jälkeen pitää varmaan jonkin aikaa pitää kevyempää ruokavaliota, jotta kehtaa hengata speedoissa Copacabanalla.

Kuitenkin lyhyesti vielä joulusta. En kerennyt/jaksanut tuossa varsinaisina joulupäivinä tehdä postausta niin tässä tulee sitten pieni kokoelma joulumenusta, sekä resepti pääruokaan. Joulumenumme oli pääpiirteittäin seuraavanlainen:

Alkuun
Waldorffin salaattia ja kylmäsavuporoa
Graavisiikaa
Thai-marinoitua silakkaa
Toast Skageneita
Sienisalaattia ruislastuilla
Kylmäsavulohirullia

Pääruoka
Hitaasti kypsennetty possunkylki
Habanerosinappia
Bataattilaatikkoa
Glaseerattuja punajuuria ja vuohenjuustoa

Jälkiruoka
Juustoja ja lakritsahilloa
Prinsessaleivos

Eli käytännössä jonkinlainen sekoitus perinteistä ja uudempaa. Tuon pääruuan bongasin kaksi vuotta vanhasta Glorian Ruuan ja Viinin joulunumerosta vaihtoehtona kinkulle. Tässä ohjeessa kylkeä haudutetaan kokonaan öljyyn peitettynä pitkään uunissa matalassa lämpötilassa. Lopuksi hiukan ennen tarjoilua rasvapinta paistetaan vielä rapeaksi ja kylki lämmitetään uunissa ja tuloksena on uskomattoman maukasta ja mureaa lihaa. Tämä on ehkä paras possuruoka minkä tiedän. Kun ensimmäisen kerran tätä tein ja maistoin ihan yllätyin kuinka upea lopputulos olikaan. Koska kylki nyt ei ole se perinteisin jouluporsas, voi tätä varmasti tehdä muulloinkin.

Alkuperäisessa ohjeessa possua ei etukäteen suolattu liuoksessa mutta itse tein näin, koska suolaus on kätevä tapa säilyttää possua pari päivää ennen paistamista. Varsinkin jouluna kyljen saaminen on hiukan vaikeaa kun kaikki lihatiskit on täynnä kinkkua, niin ostin tämän varmuuden vuoksi pari päivää etukäteen.

Hitaasti kypsennetty possunkylki (kuudelle)

1 1/2 kg luutonta kamarallista possunkylkeä
1 chilipalko
2 tl kuivattua timjamia
1 rkl mustapippuria
1 rkl merisuolaa
2-3 litraa rypsiöljyä

Suolaliuos
3 l vettä
1 dl suolaa

Sekoita vesi ja suola keskenään. Anna suolan liueta veteen. Laita kylki syvään uunivuokaan ja kaada suolaliuos kyljen päälle niin, että se peittyy kokonaan. Pidä kylmässä (max 6 C astetta) ja vedollisessa paikassa, esimerkiksi parvekkeella vähintään vuorokausi.

Murskaa chili ja timjami huhmareessa ja yhdistä ne mustapippurin ja suolan kanssa. Ota kylki pois suolaliuoksesta ja kuivaa se. Suolaa possunkyljen pinta chili-timjami-mustapippurisuolalla reilusti molemmin puolin. Anna maustua jääkaapissa vähintään 5 tuntia. Ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista.

Huuhdo possunkyljestä mausteet kylmän veden alla ja laita se isoon uunivuokaan (tarvittaessa leikkaa kahteen osaan). Kaada lihan päälle niin paljon rypsiöljyä, että se peittää lihan. Laita pala leivinpaperia uunivuoan päälle (kun laitat paperin päälle muutaman lusikan, se pysyy paikallaan kypsentämisen ajan).

Kypsennä kylkeä ensin 200 asteessa 20 minuuttia. Laske sitten lämpö 100 asteeseen ja anna kypsyä yön yli, noin 8 tuntia. Liha on kypsää, kun ohutteräinen veitsi menee helposti lihan läpi.

Nosta liha varovasti reikäkauhalla uunipannusta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pistä toinen paperi lihan päälle ja aseta sen päälle paino (käytä painona esimerkiksi leikkuulautaa, jonka päällä on muutama mehutölkki). Anna lihan olla painon alla viileässä vähintään 2-3 tuntia, kunnes se on jäähtynyt.

Voit valmistaa lihan hyvissä ajoin etukäteen. Ennen tarjoilua laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja leikkaa kylki annospaloiksi. Poista uloin kamarakerros ohuesti, eli jätä mahdollisimman paksu rasvakerros lihapalaan. Viillä terävällä veitsellä rasvapuolelle kevyet, noin 2 mm syvät viillot. Laita lihapalat kylmään paistinpannuun rasvapuoli alaspäin. Käännä lämpö täydelle teholle ja annan possun pinnan paahtua rapeaksi omassa rasvassaan, 2-5 minuuttia. Nosta lihapahat uunivuokaan rasvapuoli ylöspäin ja lämmitä niitä uunissa noin 10 minuuttia.

Tässä myös tekemäni todella herkullisen bataattilaatikon ohje ihan vaan itselleni muistiin. Tämä on alunperin ilmeisesti jostain todella vanhasta Glorian Ruuasta ja Viinistä, mutta minulla se on vain sähköpostissa isovelini lähettämänä.

Bataattilaatikko (10-12 annosta)

n. 800 g kuorittua bataattia
1 isohko sipuli
3-5 dl mietoa kasvislientä
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
2 rkl vehnäjauhoja
2-3 rkl siirappia
n 1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
kanelia, mustapippuria
pinnalle voinokareita ja korppujauhoja

Kuori ja paloittele bataatit, paloittele sipulit ja keitä pehmeiksi kasvisliemessä noin 20 min. Kaada liemei talteen. Soseuta ja anna jäähtyä

Sekoita kerma, munat ja jauhot ja kaada joukkoon. Lisää inkivääri. Mausta siirapilla, kanelilla ja mustapippurilla. Lisää tarvittaesssa suolaa. Jos sose on liian jäykkää, lisää kasvislientä kunnes konsistenssi on sopivaa.

Kaada voideltuun uunivuokaan, ja laita pinnalle voita ja krppujauhoja. Paista 175 asteisessa uunissa 75 minuuttia.

Lopuksi muutama muu kuva joulun ruuista, jos näihin kaipaa reseptejä laittakaa kommenttia niin laitan tänne.

Jouluvalmisteluja (habanerosinappi ja thaimaalaisittain maustettu silli)

Pari yötä jouluaattoon jäljellä joka tarkoittaa, että jouluruokien valmistamisen joutui aloittamaan jo eilen. Itse en kovin perinteisistä jouluruuista yleensä välitä mutta huomasin, että tänä vuonna jostain syystä teki mieli tehdä kokeilla joitain vähän perinteisempiä. Mietin jopa ykkösinhokkini lanttulaatikon tekoa, kun uusimmassa Glorian Ruuassa ja Viinissä oli siihen ohje ja Paavo Turtiainen sanoi sitä vielä suosikkiruuakseen. Kuitenkin nopeat flashbackit lapsuuden joulun lanttulaatikon lemusta palautti mielen oikeille urilleen ja vaihdoin lantut bataatteihin.

Toinen perinteinen joulun herkku, mistä en ole erityisemmin välittänyt on silli. Kuitenkin tässä samaisessa uusimmassa Ruuassa ja Viinissä oli ohje thaimaalaisittain maustetuille silakoille ja ajattelin kokeilla tätä marinaadia sillille. Käytännössä ohje mukailee lasimestarin silli -reseptiä, mutta maustaa sen eksoottisemmin. Koska nämä ovat ehtineet olla jääkaapissa vasta yhden päivän, en tiedä vielä millaisia näistä tulee.

Thaimaalaisittain maustettu silli

400 g suolattua sillifileetä (noin 4 kokonaista filettä)
30 g:n pala inkivääriä
1 sitruunaruoho
1 punainen chili
2 dl vettä
1 dl sokeria
4-6 kaffirlimetin lehteä
1 tl korianterinsiemeniä
1/2 tl suolaa
1 limetin mehu
1 dl riisiviinietikkaa
1/2 punasipulia
1 porkkana

Jos silli on liian suolaista liota niitä vedessä noin tunnin ajan.

Kuori ja viipaloi inkivääri. Poista sitruunaruohon uloin kuorikerros. Leikkaa sitruunaruoho kahteen osaan ja leikkaa palat vielä puoliksi. Halkaise chili ja poista siemenet.

Mittaa vesi, sokeri, limetinlehdet, chili, inkivääri, sitruunaruoho, korianterinsiemenet ja suola kattilaan. Keitä lientä miedolla lämmöllä 3-4 minuuttia. Jäähdytä liemi.

Lisää limetinmehu ja riiviinietikka liemeen.

Kuori ja leikkaa punasipuli renkaiksi. Kuori ja leikkaa porkkana ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa silli 1,5 cm paksuiksi viipaleiksi.

Laita sillipalat puhtaaseen lasipurkkiin vuorotellen sipuli- ja porkkanaviipaleiden kanssa. Kaada mausteliemi päälle. Sulje purkki ja pane silakat jääkaappiin maustumaan 2 vuorokaudeksi. Silakat säilyvät jääkaapissa noin 10 päivää.

Vaikke perinteiset laatikot ja rosollit minulle jouluisin maistunut, oli kinkku silti suurta herkkuani. Tänä jouluna en kuitenkaan paista kinkkua, vaan teen uudestaan toissa jouluna tekemääni uunissa öljyssä haudutettua possunkylkeä.

Kinkun, kuten myös tuon kyljen pariksi, sopii todella hyvin makea ja kermainen sinappi. Aikaisempina vuosina olen tehnyt itse melko perinteistä konjakilla (tai oikeastaan jaloviinalla) maustettua sinappia. Tänä vuonna halusin kokeilla maustaa tuon kuitenkin eri tavalla ja kehittelin habanero sinapin. Mielestäni tuosta tuli varsin onnistunutta, mutta tuo saattaa jakaa hiukan mielipiteitä niiden kesken jotka eivät yhtä suuria chilin ystäviä ole.

Habanerosinappi

1 habanero-chili
1,5 dl sinappijauhetta (esimerkiksi Colemans)
1,5 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
1/2 tl etikkaista chilikastiketta (esimerkiksi Tabasco)
1/2 tl limettimehua
2 rkl tequilaa

Laita uunin grillivastus päälle. Halkaise habanero ja poista siemenet lusikalla. Leikkaa molemmat puolikkaat kolmeksi suikaleeksi. Siirrä uuniin grillivastuksen alle ja anna paistua kunnes ne alkavat hiukan mustua. Noin 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä.

Silppua habanerosuikaleet hienoksi silpuksi. Sekoita sinappijauhe, habanerosilppu ja sokeri kattilassa. Lisää kuohukerma ja kananmuna ja keitä jatkuvasti sekoittaen kunnes sinappi kiehahtaa ja sakenee. Anna jäähtyä jonkin aikaa ja sekoita joukkoon chilikastike, limettimehu ja tequila.

Kaada sinappi puhtaisiin ja mieluiten kiehuvalla vedellä steriloituihin lasipurkkeihin. Siirrä sinappi maustumaan jääkaappiin pariksi päivää.

Sinappi säilyy hyvänä muutaman viikon ajan jääkaapissa.

TT vol V (jouluoluita ja muuta)

Tuli taas käytyä pikkulinnussa, jossa tällä kertaa tuli keskityttyä pelkästään hanatuotteisiin. Ja huhhuh millainen hanavalikoima siellä viime torstaina oli, varmaan koskaan ei ole samaan aikaan samanlainen herkkusetti ollut. Piti juoda oluita oikein kieli keskellä suuta, ettei vaan mopo karkaa käsistä. Siinä kun aloitti illan tuopillisella todella upeaa 12% vahvuista Pikkulintu Triple IPAa ja hanassa oli vielä maistamatta mm. Nøgne Ø #500 ja Mikkeller Drikkeriget CASA joutui vähän arpomaan miten sitä huomenna pystyy selviämään töihin.

(Pahoittelut, kuvat puuttuvat muista paitsi yllä näkyvästä Pikkulintu Triple IPA:sta).

Grassroots Pikkulintu Triple IPA

Pikkulintu Triple IPA on tanskalaisen Grassroots Brewingin varta vasten Pikkulinnun 10 vuotisjuhliin tekemä 12% Triple IPA. Tämä tuli jo hanaan pari viikkoa sitten ja sitä oli ehditty kehua runsaasti olutopas.infon foorumeilla, mutta itse en ollut kerennyt tätä maistamaan. Ennakko-odotukset olivat kovat ja siinä vaiheessa kun tästä otin ensipuraisun ei voinut kuin hymyillä. Aivan upea Triple IPA. Tuoksu oli erittäin runsaan ja terävän jenkkihumaloitu, jossa esiin nousi mm. appelsiinin ja greipin aromeita. Maussa ensimmäisenä tuli voimakas humala-aalto, mutta sen jälkeen taustalta nousi esiin leveä ja hiukan karamellinen ja vaniljainen mallasrunko. Jälkimaku oli pehmeä ja maltainen. Ottaen huomioon, että alkoholia tässä on 12%, ei se noussut esille maussa oikeastaan yhtään. Upea olut! Toivottavasti tätä on hanassa vielä pitkään.

Cantillon Cuvée St-Gilloise

Vaikka hanassa odotti illan toinen pääesiintyjä, Nøgne Ø #500, halusin ottaa tähän väliin vähän kevyemmän välioluen ennen toista humala-mallaspommia. Hanassa olikin sopivasti Belgialaisen lambicpanimo Cantillonin Cuvée St-Gilloise. Cuvée St-Gilloise, joka tunnetaan myös nimellä Cuvée des Champions, on kuivahumaloitu maustamaton gueuze lambic. Tuoksu oli hapan, marjaisan hedelmäinen, cantillonmainen ja leveähkö. Maku oli myös lambicmaisesti hapan ja hedelmäinen, mutta muihin Cantillonin oluisiin verrattuna tämä muistutti huomattavasti enemmän "normaalia" olutta. Maku oli kuivempi ja maltaisempi, eikä niin happaman hedelmäinen. Miellyttävä ja ajoi loistavasti asiansa välioluena.

Nøgne Ø #500

Tässä oli varsinainen syy miksi jäisenä ja tuulisena torstai iltana raahauduin puotilaan. Hanaan oli tullut pari päivää sitten jo varmasti kaikille tutun norjalaisen Nøgne Ø:n 500. keitto. Alkostahan saa tälläkin hetkellä ehkä perusvalikoiman parasta olutta, #100:a, joten odotukset #500:lle olivat kovat. Nøgne Ø #500 on tyyliltään imperial IPA, eli vahvan humaloiduilla vesillä taas liikutaan. Alkoholiakin tässä oluessa oli 10%. Tässäkin oluessa tuoksu oli runsaan hedelmäisen jenkkihumaloitu, jossa eniten esille nousi greippi sekä havupuut. Maussa ensiksi esille myös sama hedelmäinen humala, mutta myös erittäin runsas mallasrunko, josta aisti erityisesti tummaa suklaata ja rusinoita. Toivon todella hartaasti, että tämä löytää Alkon hyllyille #100:n tavoin.

Mikkeller Drikkeriget CASA

Noiden kolmen oluen jälkeen alkoi elimistö olla jo suht marinoitu, mutta vielä oli pari tuotetta jotka piti päästä maistamaan. CASA on Tanskalaisen Mikkellerin panema jouluolut Drikkeriget maahantuojalle. Tyyli tällä on Ratebeerin mukaan American Strong Ale, joka oluttyylinä on tietyllä tavalla vähän epämääräinen, mutta jotain barley winen, imperial stoutin ja IPA:n välimaastossa olematta kuitenkaan mitään näistä. Tuoksultaan CASA oli karamellisen maltainen, barley winemaisen makea, sekä yllättävän ohraisen paahteinen tuoden mieleen vastapaistetun rieskan. Maku oli tuhdin maltainen ja karamellisen makea tuoden mieleen brittiläiset barley winet, taustalla oli paahdetta, liköörikonvehtimaista suklaata ja vaniljaa. Todella hyvä olut, ei ehkä kovin jouluinen, mutta ottaen huomioon joidenkin jouluoluiden äärimmäinen joulumausteisuus ei tämä oikeastaan haittaakkaan.

Nøgne Ø Gud Jul

Aikoinaan kun aloittelin omaa olutsnobin uraani, sai tätä Nøgne Ø:n jouluolutta myös Alkosta. Silloin kuitenkaan Gud Jul ei ihan hirveän hyvin uponnut minulle omien mieltymysteni ollen jossain imperial stouttien ja porterien välissä. Viimevuosina tätä ei ole kuitenkaan Alkossa näkynyt, joten oli ihan kiva päästä maistamaan tätä josko mieli olisi muuttunut. Ja Kyllähän se oli, todella hyvää jouluolutta. Tuoksultaan Nøgne Ø Gud Jul oli joulumausteinen, jossa erityisesti eukalyptus ja neilikka nousi esille. Tuoksu oli myös hiukan savuinen, joka oli hiukan yllättävä. Joulumausteisuus toistui täyteläisessä maussa eukalyptuksena, kaardemummana ja neilikkana. Tietyssä mielessä tämä on vähän samasta jouluolutpuusta veistetty kuin esimerkiksi Alkosta nyt saatava Special Holiday Ale tai erikoisvalikoimasta löytyvä toisen norjalaisen Haandbryggerietin Bestefar. Kaikissa näissä täyteläisissä ja mausteisissa oluissa maistui samantapainen joulumaustesekoitus, jota Special Holiday Alen kohdalla HBL kutsui suupastillimaiseksi ja yskänlääkkeiseksi. Näköjään se ei kaikkia miellytä, mutta itse olen oppinut pitämään siitä.

Sitruunapiirakka

Valitin pari postausta sitten epäonnistuneista kokkauksista. Epäonnistumisten pääsyy oli tämä New York Timesin Asada Negro, jota yritin tehdä kotona. Kuvan ja artikkelin perusteella odotin jotain herkullista ulkopuolelta käristynyttä ja maukasta, sisältä mehevää liharuokaa. Se mitä sain oli kuivahkoa paistia eräänlaisessa hapanimeläkastikkeella. Tajusin kyllä jo osittain tätä tehdessäni mitä tuleman pitää mutta jotenkin toivoin ruuanlaiton jumalten olevan armollisia. Eivät ne olleet. Ei tuo siis pahaa ollut, mutta odotin jotain ihan muuta.

Jälkkäri oli sitten huomattavasti onnistuneempi, vaikka tämänkin kanssa oli vaikka minkälaista huolimattomuudesta johtuvaa sähellystä. Ohje on alunperin Marco Pierre Whiten White Heat kirjasta, mutta siitä on myös hiukan muunneltu versio Hans Välimäen Välimäki -best of kokoelmassa. Suurin ero ohjeissa on siinä, että Marcon täytteeseen laitettiin kokonaisia kananmunia kun taas Hans Välimäen vain keltuaiset. Itse tein Marcon ohjeen mukaan jolloin täytteestä tuli todella hyvää, mutta siitä saattaisi tulla hiukan samettisempaa jos käyttäisi Välimäen tapaan vain keltuaiset. Tässä kuitenkin tämä Marcon ohje puolitettuna ja hiukan modattuna, sillä kokonaisena se riittäisi noin kahteen kokonaiseen piirakkaan.

Sitruunapiirakka

250 g vehnäjauhoja
87 g tomusokeria
125 g voita kuutioituna
1/2 sitruunan raastettu kuori
1/2 vaniljatangon siemenet
1 kananmuna
25 g sokeria kuorruttamiseen
voita voitelemiseen

Täytteeseen
5 kananmunaa
200 g sokeria
3 sitruunaa (kuori yhdestä ja mehu kaikista kolmesta)
125 ml kuohukermaa

Pohjaan

Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Siivilöi jauhot ja tomusokeri ja nypi voi joukkoon. Tee taikinaan kuoppa ja lisää siihen sitruunankuori ja vaniljatangon siemenet. Vatkaa kananmuna ja lisää taikinaan. Vaivaa taikina tasaiseksi ja kääri kelmuun. Nosta jääkaappiin tekeytymään 30 minuutiksi.

Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla hiukan 22 cm irtopohjavuokaa suuremmaksi. Voitele irtopohjavuoka ja nosta taikina vuoalle. Painele reunat noin 1,5 cm korkuiseksi. Päällystä pohja foliolla ja nosta päälle herneitä tai linssejä, jotta pohjan muoto säilyy hyvänä.

Paista uunissa 10 minuuttia, nosta herneet sekä folio pois ja paista toisetn 10 minuuttia.

Täytteeseen

Vatkaa munat, sokeri ja sitruunankuoret sekaisin. Sekoita sitruunamehu ja kerma joukkoon. Jos pinnalle on jäänyt vaahtoa poista se.

Piirakan kokoaminen

Vähennä uunin lämpötila 125 C asteeseen. Kaada täyte kuuman piirakkapohjan päälle. Paista 30 minuuttia uunissa.

Tarjoilu

Leikkaa 8 osaan. Siivilöi tomusokeria piirakan palojen päälle. Karamellisoi sokeri varovasti kaasupolttimella.

Ravintola Texas Outback Bar & Grill

Kuva täältä.

Itsenäisyyspäivää edeltävänä sunnuntaina teki mieli kotona kokkailun sijaan käydä jossain ulkona syömässä. Halusin jotain tavanomaisempaa (ja siis samalla halvempaa), mutta silti hyvää ruokaa, eli michelin-paikat olivat tällä kertaa poissuljettuja. Koska melkein aina sunnuntaisin tulee syötyä kotona, en tajunnutkaan kuinka hillittömän vaikea on yrittää löytää Helsingistä jokin sunnuntaisin auki olevan kohtalainen ja ketjuihin kuulumaton ravintola.

Muutaman vaihtoehdon joukosta päädyin sitten vaimoni kanssa Rautatientorin vieressä sijaitsevaan Texas Outback Bar & Grill ravintolaan, sillä eat.fi:n mukaan se olisi Helsingin paras texmexiä tarjoava paikka ja jostain syystä teki mieli juurikin texmexiä.

Paikka oli sisustettu aika villisti kliseisellä jenkkikrääsällä, mutta minulle kitch maistuu joten ei haitannut yhtään. Tilasin alkuruuaksi friteerattuja cheddartäytteisiä jalapenoja (6,50€) ja pääruuaksi Habanero Burgerin (16,80€). Jälkiruokaa en viitsinyt tilata kun listan perusteella, ne eivät kovin houkuttelevilta vaikuttaneet ja muutenkin alku- ja pääruuan jälkeen ei todennäköisesti olisi jaksanut yhtään lisää ruokaa.

Jalapenot saapuivat lyhyen odottelun jälkeen pöytään ja olivat melkoinen pettymys. Näyttivät ja maistuivat suurinpiirtein Pirkan pakastetuilta cheddartäytteisiltä jalapenoilta. Tähän asti ainoat hyvät vastaavat olen syönyt Cantina Westissä, jossa ne ovat olleet oikeasti tuliset ja näyttivät siltä kuin ne olisi alusta loppuun tehty ravintolassa.

Melko pian alkuruuan jälkeen saapui pöytään hampurilaiseni. Näitä oli eat.fi:n arvosteluissa kehuttu ja kehut osuivat varsin hyvin oikeaan. Minun habanero burgerini oli yllättäen oikeasti tulinen ja todella maukas. Parasta hampurilaisessa oli tulisen kastikkeen lisäksi myös sopivasti käristetyt pihvit. Jos valitettavaa pitää löytää, niin hampurilaissämpylät nyt olivat geneeristä valmiskamaa ja lisukkeina olleet ranskalaiset perunat ja coleslaw olivat parhaimmillaankin keskinkertaisia. Mutta, en antanut tämän häiritä sillä hampurilainen maistui minulle erittäin hyvin, josta olin itsekkin yllättänyt. Kuitenkin viime aikoina vaatimustasoni hampurilaiselle on kasvanut aika huimalle tasolle sen jälkeen kun luin tämän artikkelin New Yorkin Spotted Pigin hampurilaisesta.

Pääruuan jälkeen tarjoilijaa sai standardiin suomalaiseen tapaan taas odotella, muttei onneksi kuitenkaan tarvinnut alkaa leikkimään merihätäistä. Palvelu muutenkin oli aika tasalaatuisen suomalaisella tasolla, melko huonoa muttei kuitenkaan niin huonoa, että erityisemmin ärsyttäisikään. Jossain muualla kuin suomessa, tai hiukan kalliimmissa ravintoloissa tästä voisi valittaa, mutta kun taso on täällä tätä about kaikkialla on sen kanssa varmaan vain elettävä.

Kuten aluksi mainitsin, oli Texas Outback Bar & Grill eat.fi:n parhaiten arvosteltu Texmex ravintola. Burgerien osalta tämä voisinkin allekirjoittaa, mutta en silti ole varma onko tämä esimerkiksi Cantina Westiä parempi. Tosin siitä on jo jonkin aikaa, kun viimeksi olen käynyt siellä ja sen tason on sanottu tippuneen, samalla kun oma vaatimustasoni ruualle on noussut. Kuitenkin, jos hampurilaista tekee mieli voin Texas Outback Bar & Grillin habanero burgeria suositella.

LAN Crianza 2005

Espanjan Rioja on viinialue, josta en oikeastaan tiedä kovin paljoa. Periaatteessa vain sen, että 2004 ja 2005 olivat hyviä vuosikertoja ja siellä on ainakin kaksi todella hyvää viinitilaa: Bodegas Muga ja Bodegas LAN.

Nyt viime viikonloppuna etsin sisäfileelle jotain hyvää pihviviiniä ja arvelin Espanjasta sellaisen löytyvän. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin tähän LANin Crianzaan. Aikaisemmin olin juonut LANin vanhennetumpaa todella hyvää vuoden 2004 Reservaa, jonka vaimoni toi Espanjasta. Crianzat eroaa Reservoista siinä, että niitä ikäännytetään vähintään vuosi tammitynnyrissä ja vuosi pullossa, siinä missä Reservaa vähintään kolme vuotta joista yhden oltava tynnyrissä (Okei eli siis valehtelin, tiesin Riojoista myös tämän luokittelujärjestelmän).

2004 Reservan perusteella odotukset olivat korkeahkot. Väriltään LAN Crianza 2005 oli tumman punainen (tai voisi jopa sanoa viininpunainen, vähän niinkuin kaikki punaviinit, miks ees yritän kuvailla näitä värejä, ei niitä miehillä oo niin paljoa.) Tuoksultaan viini oli aluksi todella mieto, erotin siitä hiukan tanniineja ja kevyen multaista aromia, mutta tuoksu oli erittäin heikko. Yrittäessäni saada viinistä jotain otetta, onnistuin nenääni syvemmälle viinilasiin työntäessäni ja lasia kallistaessani lopulta kaatamaan viiniä paidalleni. Todella tyylikästä. Maultaan viini oli kevyen punaviineisä, hiukan marjainen ja notkea lyhyellä pippurisella jälkimaulla. Helposti juotava, mutta erittäin tylsä. Olin pettynyt.

Kuitenkin syödessäni alkuruuaksi vaimoni kanssa tehtyjä etanoita, tapahtui viinille jotain: se heräsi henkiin. Runsaan maaperäiset tanniinit ja muut viinin aromit voimistuivat ja viini tuki ruokaa todella upeasti. Sama ilmiö toistui pihvin kanssa. Ei tämä viini vieläkään ollut mikään äärimmäinen makupommi, mutta ruuan kanssa se oli erittäin tyylikäs ja tamminen ja multainen tanniinisuus tuki sekä etanoita, että pippuripihviä upeasti.

Ruuan loputtua, alkoi viinin aromit jälleen pikkuhiljaa heikkenemään. Vaikka itse ostin tämä pihviviiniksi, suositellaan LANin webbisivuilla tätä enemmän kylmien alkupalojen kanssa. Tämä voisikin olla hyvä tapasviini. Voin suositella tätä, mutta varauksella. Ilman ruokaa tämä jää todennäköisesti ontoksi.

Kuva täältä.

LAN Crianzaa saa Alkon tilausvalikoimasta, mutta itse nappasin tämän Arkadian Alkon hyllystä, jossa tilausvalikoiman kamaa on usein esillä.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/914297

Basilika-passiohedelmä-panna cotta

Tässä erittäin helppo, mutta myös maistuva ja jännittävä jälkiruoka, jolla pystyy varmasti ihastuttamaan ruokavieraat. Alunperin bongasin tämän reseptin Glorian Ruuan ja Viinin numerosta 3/2008, jonka jälkeen olen tehnyt tätä ainakin neljä kertaa. Nyt viimeisimmässä kokeilussani muutin reseptin ainesosamääriä jonkinverran lisäämällä siirapin ja passiohedelmän määrää, jolloin ne maistuvat enemmän ja lisäsin myös liivatteen määrää, jotta pannacottasta tulisi tönkömpää.

Tässä resepti sellaisena kuin sen nyt tein.

Basilika-passiohedelmä-panna cotta

4 passiohedelmää
2 liivatelehteä
2,5 dl kuohukermaa
1,5 dl jugurttia
1 dl sokeria
1/2 vaniljatanko

Pane liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Halkaise passiohedelmät ja irroita niistä hedelmäliha lusikalla pieneen kulhoon.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa. Lisää jogurtti ja sokeria ja sekoita tasaiseksi. Halkaise vaniljatanko, kaavi siemenet kuorista terävällä veitsellä ja lisää ne kerma-jogurtti-seokseen.

Purista liivatelehdistä vesi ja liuota ne tilkkaan kiehuvan kuumaa vettä.

Lisää liivate kerma-jogurtti-seokseen huolellisesti sekoittaen. Älä vatkaa.

Lusikoi puolet seoksesta tarjoiluastioihin. Lisää lusikallinen passiohedelmää raidaksi. Täytä astiat lopulla kerma-jogurttiseoksella. Anna hyytyä viileässä noin tunti.

Valuta pinnalle ohut kerros basilika-limettisiirappia juuri ennen tarjoamista.

Basilika-limettisiirappi

1 1/2 dl limetinmehua
3/4 dl sokeria
1 ruukku basilikaa

Riivi basilikan lehdet varsistaan. Pane limettimehu ja sokeri kattilaan. Kiehauta seos siirappimaiseksi ja anna jäähtyä.

Soseuta basilika tehosekoittimessa. Sekoita limettisiirappi basilikan joukkoon.

Tarjoa panna cottan kanssa.

Pippuripihvi hevosen sisäfileestä

Mainitsin edeltävässä kirjoituksessani, että menuni henki 80-lukua. Vaikka etanat itsessään olivat jo melko kasaria, niin pippuripihvi vie kuninkuuden tässä osastossa. Toisaalta tällaista kasarisafkaa voi myös kutsua nimellä lohturuoka, jolloin se muuttuu automaattisesti trendikkäästi, lisätään vielä hitunen ironiaa niin hipsterit hyväksyy. Ja mikäpä paremmin auttaisi kaamosmasennukseen, kuin lohturuoka.

Inspiraationi pippuripihvin paistamiseen tuli kun huomasin Hakaniemen hallin Reinin lihassa myynnissä todella upeasti marmoroituneita hevosen sisäfileitä. Myyjä myi nämä hiukan pitkin hampain, sillä oli havitellut näitä itselleen jota en yhtään ihmetellyt.

Koska en halunnut lähteä mihinkään monimutkaisempiin paistoliemi- tai emulsiokastikesäätöihin päätin klassisen kermaisen pippurikastikkeen olevan paikallaan. Yritin etsiä tähän hyvää reseptiä Internetistä, mutta en mitään erityisen houkuttelevaa löytänyt. Vaistoni sanoi, että vaikka pippuripihviä saakin nykyään jokaisesta huoltoasemaravintolasta, on sen juuret jossain ranskan bistroissa. Oikeassa olin ja löysinkin hyvän oloisen ohjeen Larousse Gastronomiquesta "steak au poivre" nimellä.

Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty lihalientä, mutta korvasin sen "fond du chef" -fondilla. Lisukkeeksi tein paistettuja mustajuuria Glorian Ruuan ja Viinin uusimmasta numerosta 8/2010. Klassisesti pippuripihvin kanssa on yleensä ranskalaisia perunoita tai kermaperunoita, mutta itse halusin jonkun hiukan kevyemmän lisukkeen. Iso kasa rasvaisia perunoita olisi ollut liikaa tuhdin pihvin ja kermakastikkeen kanssa.

Pippuripihvi hevosen sisäfileestä

4 hevosen sisäfilepihviä
2 tl mustapippuria
2 tl viherpippuria
2 tl rosepippuria
1 tl suolaa
1/2 dl konjakkia tai jaloviinaa liekittämiseen
2 rkl voita
2 rkl öljyä

Kastikeeseen
2 dl valkoviiniä
1 "fond du chef" -fondikuutio
1,5 dl kuohukermaa
1 tl mustapippuria
(suolaa)

Lisäksi
paistettua mustajuurta

Ota pihvit huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. Laita uuni lämpenemään 100 C asteeseen. Laita kannellinen uunivuoka lämpenemään uuniin. Laita pippurit ja suola mortteliin ja jauha mausteet karkeasti. Kaada seos lautaselle ja pyöräytä pihveihin pippurireunus.

Kuumenna voi ja öljy suuressa valurautapannussa. Kun voi on hiukan ruskistunut nosta pihvit pannulle. Paista pihvejä kuumalla pannulla 3 minuuttia molemmin puolin. Ota pannu pois liedeltä ja lusikoi suurin osa ylimääräisestä rasvasta pois. Kaada konjakki paistinpannuun ja sytytä se välittömästi tulitikulla palamaan. Älä pidä pannua liesituulettimen alla sytyttäessäsi, sillä liekit saattavat nousta yli metrin korkeuteen. Anna liekkien sammua itsestään. Ota uunivuoka pois uunista ja nosta pihvit vuokaan vetäytymään kannen alle.

Ota uuni pois päältä ja laita lautaset lämpenemään uuniin.

Deglaseeraa pannu valkoviinillä ja keitä kokoon muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon ensin "fond du chef" -fondikuutio ja sen jälkeen 1 dl kermaa. Kiehauta, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Nosta vetäytyneet pihvit kuumille lautasille ja annostele kastiketta päälle. Tarjoa paistettujen mustajuurten kanssa.

Paistetut mustajuuret

12 mustajuurta
2 l vettä
1/2 sitruunan mehu
1 tl suolaa
2-3 rkl voita

Mittaa vesi, sitruunanmehu ja suola kattilaan.

Kuori mustajuuret perunan- tai parsankuorimaveitsellä. Leikkaa pitkät mustajuuret puoliksi. Pane mustajuuret heti sitruunaveteen, etteivät ne tummu.

Keitä mustajuuret pehmeiksi, noin 3-5 minuuttia. Nosta mustajuuret vedestä keittiöpyyhkeen päälle valumaan.

Kuumenna voi paistinpannussa. Lisää mustajuuret ja paista ne kullanruskeiksi, 3-5 minuuttia.

Kehuin jo aikaisemmin, että joskus ruuat onnistuvat täydellisesti ja tässä pihvissä se kulminoitui. Voin rehellisesti sanoa, että tämä oli elämäni toiseksi paras pihvi. (Ykkössija on muutama vuosi sitten syömäni rib eyella Las Vegasin Craftsteakissä). Tästä rohkaistuneena ehdin jo äivän ajan luulla, että olin saavuttanut kokkaustaidoissani sen tason, että ruokani eivät enää epäonnistu. Mutta julmat jumalat kostavat itsekehun ja itsenäisyyspäivänä kun tein seuraavan kerran ruokaa oli se pelkkää vastoinkäymisten ylämäkeä. Noh, nöyränä taas kohti seuraavia kokkailuja.

Etanat valkosipulivoissa

Aina kun itse teen ruokaa, tuppaan olemaan järkyttävän itsekriittinen omien kokkailujeni suhteen. Kenen tahansa muun tarjoamana söisin onnellisesti ja hyvällä ruokahalulla kokkia kehuen, mutta kun on itse kauhan varressa ilmiintyy mieleen Seppo Heikinheimon tasoinen ruokakriitikko, joka keksii lähes joka ruuasta pientä moitittavaa. Joissain olisi voinut olla enemmän suolaa, jossain taas vähemmän. Jonkun olisi pitänyt olla kauemmin uunissa ja smetanaa olisi pitänyt olla vähemmän ja niin edespäin.

Onneksi on myös niitä hetkiä, kun tekee kolmen ruokalajin menun ja onnistuu jokainen ruuista täydellisesti. Näin kävi eilen. Ruuan jälkeen oli kylläinen ja erittäin tyytyväinen olo ja pystyi vaan kehumaan itseään (ja sous-chefiäni). Nyt kun elämä talvisessa suomessa on melko kaameaa niin tällaiset hetket piristää ja tuo toivoa, että kyllä se kevät vielä sieltä tulee ja tuo parsakauden ja korvasienet mukanaan.

Eilinen menu ei noudattanut poikkeuksellisesti mitään teemaa. Yleensä ruokaa tehdessäni mietin aina jonkin yhdistävän tekijän, esimerkiksi maan (Italia, Japani, Meksiko) tai raaka-aineen (olut) jonka ympärille ruuat teen, mutta tällä kertaa menin vain Hakaniemen halliin ja mietin mikä olisi hyvää. Nyt tästä tuli tällainen yleiseurooppalainen ja ehkä hiukan 80-lukulainen setti, mutta varsin onnistunut sellainen.

Alkuruuaksi tein etanoita pitkästä aikaa itse. Noin neljä vuotta sitten ostin Emile Henryn etanapannut. Aluksi niitä tuli käytettyä useammankin kerran, mutta nyt ne ovat olleet noin kolme vuotta kaapissa pölyttymässä. Onneksi muistin ne, sillä etanathan ovat aivan herkullisia. Itse söin etanoita ensimmäisen kerran joskus 90-luvun alussa isosiskoni tarjoamana, kun olin about 8-vuotias. Minulle suostuttiin kertomaan vasta ensimmäisen palan jälkeen, mitä juuri olin syönyt ja etanat olivatkin suurta herkkuani tämän jälkeen.

Tämä on melko klassinen etanaohje, joka tunnetaan myös nimellä etanoita burgundilaiseen tapaan (escargots á la bourguignonne).

Etanat valkosipulivoissa

24 etanaa
100 g voita
1 salottisipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl persiljasilppua
1 tl sitruunamehua
suolaa
valkopippuria
1,5 dl gruyére raastetta
1,5 dl punaleima emmental raastetta

Lisäksi
patonkia

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Leikkaa voi kuutioiksi ja ota huoneenlämpöön pehmenemään pieneen kulhoon. Silppua salottisipuli ja valkosipulit hienoksi ja lisää sipulit, persiljasilppu ja sitruunamehu sekä hiukan suolaa ja valkopippuria voin joukkoon. Sekoita haarukalla tasaiseksi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja valkopippuria.

Huuhtele etanoita siivilässä kylmällä vedellä. Laita etanapannujen koloihin pohjalle ensin hiukan valkosipulivoita, sen jälkeen etanat ja täytä lopuksi kolot voilla niin, että ne ovat piripintaan täynnä. Peitä pannujen pinnat juustoraasteella. Nosta etanapannut pellin päälle, jotta ne eivät valu rasvaa uuniín. Siirrä pannut uuniin ja lämmitä uunissa, kunnes juusto on hiukan ruskistunut. Noin 10-15 minuuttia.

Tarjoa rapean patongin kanssa.

Juuston voi myös vaihtaa johonkin toiseen voimakkaan makuiseen juustoon, esimerkiksi sinihomejuustoon.

Borgo Salcetino Lucarello Riserva Chianti Classico 2006

Chiantit ovat ehkä punaviineistä itselle se parhaiten tuntemani. Tämä johtuu viikosta, jonka vietin puolitoista vuotta sitten kesällä Toscanassa asuen vuokramökissä keskellä viinialuetta. Oli upea kokemus asua keskellä vuoristoista Chiantia tehden itse ruokaa alueen tuoreista raaka-aineista ja juoden alueen punaviinejä. Kun juo näitä happamia ja tanniinisia punaviinejä ilta toisensa jälkeen paikallisen ruuan kanssa ja näkee alueen ja tilat joilla viiniä kasvatetaan, alkaa saamaan hieman paremman kuvan siitä millainen viini on luonteeltaan. Tästä syystä oikeastaan chianti, ja ehkä myös brunello, ovat ainoat viinit mitkä pystyn sanomaan tietäväni edes joten kuten. Ja silti tietämykseni on todella vähäistä. Matkailu avartaa myös viineissä ja tulevaisuudessa tarkoituksena on vierailla ainakin Bordeax'ssa, Champagnessa, Piemontessa ja Riojassa unohtamatta myöskään uuden maailman viinialueita.

Kuva täältä.

Yksi klassisista Chiantin pareista on paistettu maksa, jonka kanssa valitsin Alkosta Borgo Salcetino Lucarello Riserva Chianti Classicon vuodelta 2006. 2006 oli Chiantissa todella upea vuosi, jolle Wine Spectator antaa pisteitä Robert Parker antoivat molemmat 96 pistettä. Huippuvuosikerran lisäksi yksi valintakriteereistäni oli, että tämä viini on tuotettu Raddan alueella Chiantissa, joka sijaitsi parin kilometrin päässä mökistä missä asuin vaimoni kanssa.

Tämä Chianti oli väriltään syvän tumman punainen ja tuoksussa oli chianteille ominaisia punaisia happamia marjoja ja tanniineja. Lisäksi tuoksusta pystyi aistimaan karamellisoitunutta lihaa, pippuria ja hiukan vaniljaa. Maku oli happamahko, mutta chiantiksi yllättävän pehmeä ja moderni, viini oli melko notkea eli keskitanniininen. Jälkimaku oli pippurinen ja keskipitkä.

Borgo Salcetino Lucarello Riserva Chianti Classico oli ihan ok chianti, muttei mitenkään suuria tunteita herättävä. 19,99 euron hintaan olettaisi saavansa paljon parempaa. Teknisesti tämä viini oli ok ja sopii varmasti chiantinoviiseille hyvin, mutta itse olisin kaivannut tähän paljon enemmän asennetta. Ikävä kyllä chiantin alueen arvostus on viimevuosina kasvanut todella paljon ja sitä mukaa myös viinien hinta-laatusuhde heikentynyt.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/443037

Sienisalaattia ruislastuilla

Pidän todella paljon joulusta. Se tuo yleensä mukavan piristyksen tähän muuten ankeaan ja synkkään talveen. On todella mukava saada hiukan rauhaa keskellä kylmää pimeyttä ja keskittyä elämän hyviin asioihin, ruokaan ja hyvään seuraan. Itse halusin juhlistaa joulukuun alkua tekemällä hiukan jouluhenkistä ruokaa ja juomalla jouluolutta. Yritin jopa tätä ennen pitää pientä jouluolutpaastoa, joka nyt tosin jäi kahden päivän mittaiseksi. No, ajatus oli tärkein.

1.12. oli arkipäivä niin halusin tehdä jotain simppeliä ja suht kevyttä. Päädyin sitten muutamaan juustoon pipareiden kera ja pariin erilaiseen cocktailpalaan. Tein sienisalaattia ruiskekseillä ja kylmäsavustettua poroa käärittynä verkkomeloniin. Noista jälkimmäiset olivat vähän plääh. En ole koskaan oikeen innostunut tuosta melonin ja leikkeleiden yhdistelmästä, johon yksi syy saattaa tosin olla suomesta saatavien melonien surkea taso. Nytkin nuo brasiliasta rahdatut verkkomelonin puolikkaat olivat liian raakoja ja mauttomia. Kylmäsavustettu poro, joka on aivan superhyvää, olisi ollut parempaa pelkkänään.

Kuitenkin, nuo sienisalaatilla päällystetyt ruiskeksit olivat aivan uskomattoman hyviä. Tässä käyttämäni sienisalaattiohje poikkeaa tavanomaisista siinä, etten sekoita smetanaaa sekaisin salaattiin vaan päällystän salaatin sillä jälkikäteen. Tämä tapa on peräisin muistaakseni veljeni appiukolta, jotakautta tähän itse tykästyin. Myös äitini, joka tekee aivan parasta sienisalaattia, tekee minulle sienisalaatin tällä tavoin nykyään ja muistaa mainita, kuinka minä pidän sienisalaatistani näin tarjottuna. Kun smetana ja sienisalaatti ovat eri kerroksissa, korostuu salaatissa upeasti smetanan kermainen pehmeys ja sienisalaatin sienten upea aromi ja mausteisuus. Luulen, että teen näitä myös joulupöytään, tästä ohjeesta tulee 20 kappaletta.

Sienisalaattia ruislastuilla

400 g suolasieniä
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 rkl sitruunamehua
4 tl oliiviöljyä
1/2 tl mustapippuria
2 rkl persiljasilppua
(suolaa)

Lisäksi
20 ruislastua
1,5 tölkkiä smetanaa
persiljasilppua koristeluun

Liota suolasieniä 4 tuntia kylmässä vedessä, jotta suolaisuus vähenee. Silppua sienet, sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Sekoita keskenään, ja lisää sitruunanmehu, oliiviöljy, mustapippuri ja persiljasilppu. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Laita salaatti jääkaappiin maustumaan yön yli.

Lusikoi ruiskeksin päälle ensin sienisalaattia, sitten smetanaa noin teelusikallinen ja lopuksi hiukan persiljasilppua koristeeksi.

Itse käytin tähän Myllärin luomu ruislastuja, mutta esimerkiksi pienet hapankorpun palat käyvät myös.

Sivuhuomautuksena, juomani olut oli ehkä eniten odottamani jouluolut Mikkellerin Santa's Little Helper 2010 ja oih ja voi pettymystä! Jostain syystä olut oli huomattavan tunkkainen ja siinä on melkein epämiellyttävä sivumaku. Viimevuoden editio oli huomattavasti parempaa. Ei tämä pahaa ole, muttei erityisen hyvääkään.

Keittiönatsi@Twitter

Pahoittelut hiljaiselosta. Laitan tänään illalla pitkästä aikaa postauksen eilen tekemästäni joulunkauden aloitusiltapalasta, kunhan saan kuvat ulos kamerasta.

Mutta, tein itselleni Twitter-tilin, jota voi seurata osoitteesta http://twitter.com/keittionatsi. Tarkoitus on jakaa tuolla mielenkiintoisia linkkejä ja juttuja maistetuista oluista, viineistä ja muusta, mistä ei kuitenkaan kokonaista postausta viitsi tänne tehdä. Lisäsin myös sivupalkkiin Widgetin viimeisimmistä jutuista siellä.