maanantai 28. maaliskuuta 2011

Te Kairanga Runholder Martinborough Pinot Noir 2007

"If anyone orders merlot, I'm leaving!"
Vaikka Sideways elokuvasta on jo 7 vuotta, näkyy sen vaikutukset vieläkin pinot noirin kokemassa suuressa arvostuksessa. Nyt pinotit ovat ollut viimeaikoina Suomessa myös melko runsaasti esillä, ensiksi Helsingin Sanomien Pinot Noir arvostelun myötä ja nyt uusimmassa Glorian Ruuassa ja Viinissä oli varsin mielenkiintoinen juttu tuon rypäleen kotipaikasta Burgundista, sekä arvostelu eri pinot noireista.

Kuva täältä.
Olisi mielenkiintoista nähdä minkälaisen myyntipiikin nuo kaksi juttua ovat onnistuneet pinot noir viineissä aiheuttamaan. Varsinkin Hesarin vaikutus on ihan älytön, tuo viisi tähteä saanut Matua Marlborough on ollut poikkeuksetta loppu lähes kaikissa suomen Alkoissa tuon arvion jälkeen. Nyt sitä näyttää taas saavan ja minulla on yksi pullo nyt odottamassa korkkaamista. Hesarin mielipiteet harvoin osuvat yhteen omieni kanssa, saa nähdä miten tässä tapauksessa.

Koska pinot noirit ovat varsinkin siipikarjan kanssa paikallaan, ostin viikko sitten broilerin pariksi pullollisen uusi seelantilaista Te Kairanga Runholder Martinborough Pinot Noiria. Uusi Seelanti on Kalifornian ja Oregonin jälkeen varmasti yksi tunnetuimmista uuden maailman pinot noirin kasvattajista ja tarjoaa vaihtoehdon niille, jotka eivät halua Burgundin kiskurihintoja maksaa. Burgundihan on käytännössä hinnoitellut itsensä ulos normaalien viininkuluttajien markkinoilta, eikä itseänikään huvita maksaa yli 30 euroa pullosta varsinkin kun noinkaan kova hinta ei välttämättä takaa hyvää laatua.

Tämäkään pullo ei kuitenkaan halvimmasta päästä ollut (19,95 €), mutta pinot noirit tuppaavat olemaan muutenkin viineistä kalliimmasta päästä. Pinot noir ei ole ilmeisesti ole rypäleistä se kaikkein helpoin kasvatettava, koska ohutkuoriset rypäleet ja lehdet ovat alttiita erityyppisille sairauksille ja homeelle. Uudessa Seelannissa on kuitenkin onnistuttu saamaan kohtuulliseen hintaan ainakin itseäni miellyttäviä tuloksia, joten odotukset Te Kairanga Runholderille oli kovat.

Te Kairanga Runholder Martinborough Pinot Noiria on kypsytetty 9 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä, joista 35% on uusia. Väriltään viini oli syvän tumman punainen, mutta reunoilta muuttui läpikuultavaksi. Tuoksussa oli punaisia metsämarjoja ja miellyttävää hiukan pippurisia tanniinineja, kuitenkin aika yllättämätön ja perinteinen tuoksu. Maultaan viini taas oli todellinen makupommi. Puolukkaa ja erityisesti karpalot korostuivat marjoista, kevyitä silkkisiä tanniinineja jotka vielä korostuivat pitkässä ja upeassa jälkimaussa korostaen näiden pippurisuutta. Tarkemmalla makuaistilla tästä olisi varmasti saanut vielä vaikka mitä irti. Pienet häivähdykset välähtelivät suussa, mutta en kerennyt saamaan niistä tarkempaa otetta, että saisin kuvattua tänne.

Te Kairanga Runholder Martinborough Pinot Noir 2007 osoittaa, että Sidewaysin Miles ei turhaan intoillut pinotin perään. Tämäkin Uuden Seelannin pinot noir oli todella hyvä ja varsinkin maku oli aivan upea ja moniulotteinen. Vähän mitäänsanomattoman tuoksunkin voi antaa anteeksi ottaen huomioon että juotavaksi viinit on ensisijaisesti tarkoitettu. Eikä sekään mitenkään ohut tai huono ollut, siitä ei vaan oikeen saanut mitään irti.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/408487

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti