tiistai 11. lokakuuta 2011

Lind Gewürztraminer Trocken Spätlese 2010

Kuva täältä.
Gewürztraminer on ollut mulle vähän vaikea rypäle. Toisaalta pidän sen todella kukkeasta ja parfyymisestä tuoksusta, mutta maultaan taas melkein jokainen juomani gewü on ollut ohut ja kitkerä. Aina välillä rohkeasti kokeilen uusia, josko löytyisi yksi jossa tuoksu ja maku olisi kohdillaan, mutta melkein aina pettyy.

Nyt otin kokeiluun saksalaisen Lind Gewürztraminer Trocken Spätlesen vuodelta 2010. Weingut Lind on saksalainen viinitila Saksan toisiksi suurimmalta viinialueelta, Pfalzista. Monien muiden saksalaisten viinitilojen tapaan, myös Lind tuottaa täysin luonnonmukaisia viinejä. Saksalaisilta tuntuukin salamasodankäynnin lisäksi luonnistuvan myös luomuviljely ja he ovatkin olleet melkoisia edelläkävijöitä sillä saralla. Hyvä homma.

Väriltään Lind Gewürtztraminer Trocker Spätlese on vaalean keltaista kevyen vihertävällä häivähdyksellä. Tuoksu on gewürtztraminereille tavanomaiseen tyyliin erittäin aromikas ja tässä viinissä oli erittäin voimakas ruusuveden aromi, jossa taustalla myös aprikooseja ja hunajaa. Maussa samat elementit toistuivat mutta ohuemmin ja jäävät yrttisen katkeruuden alle. Taustalla oli pientä hunajaista makeutta, jota tasapainotti hyvä happorakenne ja miellyttävä jälkimaku.

Tämä oli tähänastisista juomistani gewürztraminereista paras, mutta silti sitä vaivasi samat ongelmat mitä muitakin. Maku oli liian ohut, jolloin kitkerät elementit korostuivat liikaa. Tässä viinissä ne eivät kuitenkaan liikaa häirinneet. Jos gewürztraminereista pitää, on tämä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Alkon linkki: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/007781

5 kommenttia:

  1. Moi! Mainio blogi sulla. Gewürztraminer ei ole itellekään ollut mikään iso hitti, lähinnä Alsacen jälkkäriversioiden maistuessa hyvin. Etenkin ranskalaisissa täysin kuivissa versioissa tuppaa alkoholi olemaan aika korkea ja makumaailma vähintäänkin erikoinen. Kokeilepa ihmeessä kuitenkin joskus puolimakeaa (esim ~15-20g/l sokeria) gewürztramineria suht tulisen kinkkimätön kera. Itselle oli jossain määrin silmiä avaava kokemus, tosin kyseinen vinkku (Paul Zinck) on sittemmin Alkosta poistunut :( Toimii muuten hyvin myös maksapateiden yms kanssa nuo vähän makeammat...

    VastaaPoista
  2. Jostain syystä noi vähän makeammat valkkarit tökkii helposti, ellei sitten mennä ihan jälkkärilinjalle, mutta pitää kokeilla jotain vähän laadukkaampaa josko toimisi. Eilen kiskasin thaikkuruuan kanssa Alsacelaista Dopff & Irion Muscattia ja sitä vaivas samat ongelmat mitä gewüja.

    VastaaPoista
  3. Joo, monella tökkii luonnostaan, kun kukkea ja runsaan aromikas maku yhdistyy matalaan hapokkuuteen. Itselläkin se vaati sen tasapainottavan sichuanin keittiön tulisuuden (á la take away-kinkkirafla), että gewürztraminerista tuli miellyttävä. Mutta riittäähän noita rypälelajikkeita, vaikka gewurztraminer tai muscatit eivät uppoisikaan.

    VastaaPoista
  4. Jos bongaat Domaine Weinbach viinitilan würtzeja tartu kiinni kaksin käsin. Tarjolla on vaihtoehtoja kuivasta makeaan ja juuri mainitsemasi ohuus loistaa poissaolollaan. Ovat tarjonneet minulle parhaita valkoviinikokemuksia rypäleestä riippumatta.

    VastaaPoista
  5. Pitääpä laittaa nimi muistiin. Nyt tänään tulee taas tehtyä itämaista, mutta pelasin varman päälle ja hankin Pfaffenheimin Black Tieta, joka on varmasti hyvää.

    VastaaPoista