lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantain oluet

En ole tainnut hetkeen kirjoittaa mitään oluista, joten ajattelin hiukan parantaa tilannetta. Jokuhan saattaisi luulla, ettei olut enää maistuisi. Päinvastoin. Näin ollen pitkäperjantain kunniaksi kävimme vaimoni kanssa jo vakipaikaksi muodostuneessa The Local Taphousessa lammasburgerilla. Mukaan otin uskollisen Star Wars maisteluvihkoni, jotta pääsisin pitkästä aikaan kirjoittamaan vähän muistiinpanoja mallasjuomista.


Oikeastihan pitkänä perjantaina pitäisi jatkaa vielä paastoa, mutta hartaana kerettiläisenä en tästä hirveästi perusta. Muutenkin lampaan syönti taitaa jäädä tänä pääsiäisenä vähemmälle, kun vuokraisäntämme tuli takaisin Balilta eikä todennäköisesti ymmärrä käännynnäisbudhalaisena, miksi oven pielet pitää tuhria karitsanvereen. Kasvispöperön parissa menee loppupääsiäinen.


Mornington Imperial IPA



Mornington Peninsula, Victoria. 8,5%. Imperial/Double IPA


Illan ensimmäisenä oluena lammaspurilaisen parina nautin Melbournen Morningtonisa sijaitsevan Mornington Peninsula Breweryn Imperial IPA:n. Tämänlaiset superhumaloidut ja vahvat alet ovat omia suosikkejani oluista, mutta Australiassa niitä ei kovin paljoa harrasteta. Vahvuutensa ja makunsa puolesta ne eivät ole kovin helppoja ja todennäköisesti eivät uppoa niin hyvin täkäläisille limudrinkkejä kiskoville sikaniskoille. Jääpä minulle sitten enemmän.

Mornington Imperial IPA oli todella hieno olut. Väriltään punaisen ruskea ja lähes täysin samea. Tuoksultaan mahtavan hedelmäinen jossa perinteisen havuisen greipin lisäksi oli myös raikkaampia appelsiinin ja passionhedelmän aromeja. Taustalla oli kevyt karamellinen elementti. Maussa päällimmäisenä oli voimakas havuisa katkeruus ja muut hedelmäiset aromit ja makeus jäivät taustalle. Katkeruus ei kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut epämiellyttäväksi vaan oli juuri sopivan terävä maun pysyen sopivan raikkaana.

Murray's Libertine


Murray's Craft Brewing Co, NSW. 5%. Belgian Farmhouse Ale

Edeltävän vahvan oluen jälkeen päätin ottaa väliolueksi jotain hiukan kevyempää. Nykyään darra iskee jo parin oluen jälkeen. En tiedä johtuuko se laskeneesta painoindeksistä vai harjoituksen puutteesta, mutta samanlaisiin arkipäivän suorituksiin, mihin suomessa Pikkulinnussa pystyi ei nykyään tunnu olevan mitään saumaa.

Murrays Libertine on Sydneyn Manlyssa ravintolaa pitävän Murray'sin Belgian Farmhouse Ale eli ilmeisesti siis Saison. Väriltään Murray's Libertine oli kullankeltainen ja siinä oli pitsinen nopeasti häviävä vaahto. Tuoksu oli erittäin sitruunainen ja siinä oli hiivaisia ja banaanisia vehnäolutmaisia elementtejä. Oluen suutuntuma oli pehmeän hiilihappoinen ja maku oli tuoksun tyyliin raikkaan sitruunainen helppo. Tästä oluesta tuli melko vahvasti mieleen Hoegardenin, mutta taustalla oli hiukan katkeran greippisiä aromeita taittaen makua hiukan Orvalin suuntaan.

Ihan Saisoniksi en tätä sanoisi, mutta silti ihan kelpo olut. Varsinkin kuumaan kesäpäivään.

Haandbryggeriet Odins Tipple




Haandbryggeriet, Norja. 11%. Imperial Stout


"Jesus promised the end of all wicked people, Odin promised the end of all ice giants. I don't see many ice giants around!"

Lopuksi tilasimme vaimoni kanssa jaettavaksi taatelikakkua jälkiruuaksi, johon arvelin juomaksi sopivan Norjalaisen Haandbryggerietin Odin's Tipplen, eli Odinin ryypyn.

Local Taphousessa on aiemminkin ollut pohjoismaisia oluita, muun muassa Mikkellerin Monks Elixiä ja Nøgne Ø:n Imperial Stouttia. Olen kuitenkin vältellyt niitä kun australialaisissakin oluissa on paljon nähtävää, mutta nyt kun kyseessä oli sentään Odinin mukaan nimetty olut olihan sitä pakko kokeilla, vaikka $14 hinta hana-olueksi olikin melkoinen.


Odin's Tipple oli täysin pikimusta ja paksu olut, jossa oli ohut ruskeaan taittava tummanharmaa vaahto. Tuoksussa oli päällimmäisenä hunajaista toffeeta ja lakritsaa ja taustalla maitosuklaata, kevyttä paahdetta, kahvia sekä myös yrttisiä Fernet Brancamaisia aromeja. Maku oli erittäin runsas, makea, lakritsainen, palaneen ruisleipäisen paahteisa, aniksinen ja tyylikkään kahveisa.

Ehdottomasti nimensä veroinen olut. Maut olivat hienosti tasapainossa ja itse pidän juuri tämäntyylisistä hiukan makeista imperial stouteista. Parasta oluessa oli omalaatuinen lakritsaisuus, joka sai tämän erottumaan monista muista lajikumppaneistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti