torstai 30. elokuuta 2012

Massaman-curry kokonaisesta napsijasta



Ruuat joihin tulee kokonainen kala ovat olleet aina minulle vaikeita. Lapsuuteni kalatraumat ovat saaneet minut epäilemään voiko näin valmistettu kala olla oikeasti hyvä. Vaikka olen oppinut viime aikoina syömään paremmin kalaa, en voi vieläkään sietää esimerkiksi paistettuja muikkuja tai paistettuja norsseja, mitä Oulun seudulla syötiin. Silti olen usein halunnut kokeilla jonkin kokonaisen kalan kokkaamista, sillä niiden valmistamisessa on jotain uljasta. Vähän samaan tyyliin kuin kokonaisen porsaan käristämisessä vartaassa.



Täällä aasialaisissa piireissä kokonaisia kaloja tunnutaan harrastavan melko paljon ja tähän ruokaan inspiraatio tulikin Chat Thaista, jossa söin hieman samankaltaisen curryn. Se oli yksi parhaista syömistäni Thai-curryistä. Tämä itsetekemäni on ehkä vielä parempi.

Kala mitä käytin on napsija, eli snapper tai tarkemmin red snapper. Se on yhdentyyppinen ahvenkala. Koska niitä ei taida suomesta saada, voi sen korvata ehkä isolla ahvenella tai siikakin saattaa toimia, mutta en mene takuuseen. Kuten sanottua, tämä oli ensimmäinen kokonainen kala minkä olen ikinä tehnyt.



Koska tämä oli arkipäivän iltaruoka käytin valmista massaman-currytahnaa. Jos vain jaksaa, niin en näe mitään syytä miksei itsetehty toimisi, esimerkiksi tämä Farangin reseptillä tehty.



Lisukkeeksi tein kurkku-pikkelsiä vähän Farangin vastaavasta modatulla reseptillä ja riisiä. Ohje on kahdelle nälkäiselle ruokailijalle.

Massaman-curry kokonaisesta napsijaista

1 keskikokoinen punainen napsija suomustettuna sisälmykset poistettuna (noin 800 g - 1 kg)
1 limetti viipaleina
1 birds eye chiliä viipaleina
öljyä
limettimehua
suolaa

Curry
1 banaanisalottisipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
1 rkl inkiväärisilppua
2 birds eye chiliä viipaleina
3 rkl massaman-currytahnaa
270 ml kookosmaitoa
1 rkl kalakastiketta
1 rkl öljyä
kourallinen korianterin lehtiä
(suolaa)

Lisäksi
kurkku-pikkelsiä
jasmiiniriisiä

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen.

Huuhtele napsija kylmässä vedessä. Taputtele se talouspaperilla kuivaksi ja leikkaa terävät evät pois saksilla. Viillä kalan pintaan 3-4 viinottaista viiltoa.

Laita kalan sisälle limettiviipaleet ja chilin viipaleet. Valele kalan pintaan hiukan limettimehua ja öljyä ja ripottele suolaa molemmin puolin.

Laita kala uuniin noin 15-20 minuutiksi, kunnes se on läpikypsä ja liha hajoilee.

Kalan ollessa uunissa tee curry. Kuulota sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä öljyssä noin 5 minuuttia. Lisää pannulle currytahna ja jatka kuulottamista muutaman minuutin ajan. Kaada joukkoon kookosmaito, sekoita ja kuumenna kunnes curry pulpahtaa pari kertaa. Lisää joukkoon kalakastike. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai lisää currytahnaa. Pidä lämpimänä, mutta älä anna kiehua.

Kun kala on kypsä, nosta se lautaselle ja kaada curry päälle. Nosta korianterin lehdet päälle.

Tarjoile riisin ja kurkku-pikkelsin kanssa.

Kurkku-pikkelsi
1/2 kurkku viipaleina
1 pieni banaanisalottisipuli viipaleina
1-2 birds eye chiliä viipaleina
1 rkl inkivääriä raastettuna
1 rkl ruokosokeria
2 rkl viinietikkaa
1/2 dl korianterin lehtiä

Sekoita ruokosokeri ja viinietikka keskenään.

Sekoita kasvikset ja inkivääri keskenään kulhossa. Kaada viinietikka päälle. Anna makujen tekeytyä jääkaapissa noin 15 minuuttia. Lisää korianterin lehdet ja tarjoile.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Shady Pines



Kahdella sydneylaisella baarimikolla, Anton Fortella ja Jason Scottilla, on nerokas resepti menestyneen baarin pitämiseen. Tarjotaan laadukkaita juomia ja ei soiteta paskaa musiikkia. Jotenkin omituista, että niin harva baari ymmärtää tämän loistavan konseptin päälle.

Yhdessä he ovatkin avanneet jo kolme samantapaista hiukan eri teemalla varustettua baaria. Olin jo käynyt aiemmin heidän Sydneyn Baxter Innissä, joka hakee inspiraationsa 1920-luvun salakapakoista ja eilen olin heidän ensimmäisessä baarissaan, länkkäriteemaisessa Surry Hillsissä sijaitsevassa Shady Pinesissa. Kolmannessa baarissa, meksikoteemaisessa tequilabaarissa Tio'sissa, en ole vielä kerennyt käymään.



Länkkäriteeman mukaan Shady Pinesissa soi country-musiikki, mutta hyvä sellainen. Enemmän Johnny Cashin ja bluegrassin, kuin lipevän countryrockin tyylistä. Seinät ovat koristeltu eläinten päillä ja erilaisilla täytetyillä eläimillä. Rohkea, mutta paljon iloa tuottava ratkaisu.

Juomalista on sekoitus drinkkejä, muutamaa hyvin valittua viiniä, oluita ja viskejä. Drinkit olivat kekseliäitä ja Shady Pinesin baarimikot ovat kaikki erittäin ammattitaitoisia ja ystävällisiä ja heidän työskentelyään on ilo seurata. Koska baaria ei päästetä liian täyteen, yleensä tiskillä ei joudu jonottamaan liikaa.

Eniten minua ilahdutti kuitenkin olut ja viskilista. Oluista listalla oli muun muassa Green Flashin West Coast IPAa ja Imperial IPAa, Sierra Nevadan Torpedo Extra IPAa. Myös epä-IPAa löytyi. Viskeistä listalla oli hyvä valikoima nyt trendikkäitä bourboneita ja ruisviskejä, muun muassa Rittenhousen Ryetä joka nousi parhaiden juomieni tiukkojen joukkoon.

Eihän tuo olut- ja viskilista oikeisiin olutpubeihin verrattuna mitenkään ihmeellinen ole, mutta jos jokaisessa maailman juottolassa tarjottaisiin jotain Green Flashin IPA:n veroista menovettä niin kusisin hunajaa. Ja seuraavana aamuna todennäköisesti verta.



Ainoa huono puoli Shady Pinesissa on, että se on melkoisen suosittu ja yleensä kannattaa varautua jonottamaan. Niin, ja eihän se ilmainenkaan ole...

torstai 23. elokuuta 2012

Tortillakeitto



Näköjään olen jo postannut yhden tortillakeiton aiemmin. Se resepti on ihan hyvä mutta tässä on parempi. Bongasin reseptin Serious Eatsistä. Reseptin salaisuus on loistavassa liemessä, joka on tehty ensiksi keittämällä kanaa ja maissintähkiä kanaliemessä ja sen jälkeen yhdistämällä ne tehosekoittimessa chiliin ja uunissa mustiksi käristettyihin tomaatteihin.

Jotain muutoksia jenkkireseptiin piti tehdä. Ancho chilejä ei todennäköisesti saa mistään ja poblano-paprikat korvasin ihan perus vihreällä paprikalla.

Tämäkin oli dieettiruoka, joten jätin tästä tortillat ja mustat pavut pois. Normaalisti nämä olisivat tietysti olleet mukana ja lisäksi olisin tarjonnut lisukkeena kulhollisen maissilastuja, guacamolea ja juonut kyytipojaksi paljon pale alea tai Coronaa.



Resepti on neljälle pääruuaksi tai kuudelle alkuruuaksi.

2 l kanalientä
2 luullista kanan rintafileetä (noin 500 grammaa)
1 suuri sipuli halkaistuna
1 suuri sipuli silputtuna
2 maissintähkää jyvät irroitettuna
2 valkosipulin kynttä kokonaisina
2 valkosipulin kynttä silputtuna
3 kokonaista kuivattua chiliä
700 g kypsiä tomaatteja puolitettuna
2 ruokalusikallista rypsiöljyä
1 vihreä paprika hienoksi silputtuna
1 rkl juustokuminaa
2 tl kuivattua oreganoa
(400 g liotettuja mustia papua)
2 dl korianterin lehtiä
1 rkl maissijauhoja
suolaa ja pippuria

Lisäksi
pilkottu avokaado
paistettuja tortillasuikaleita tai maissilastuja
pilkottua kevätsipulia
limetin lohkoja

Yhdistä kattilassa kanaliemi, rintafileet luineen, halkaistut sipulinpuolikkaat, kokonaiset valkosipulit ja maissintähkät ilman jyviä. Kiehauta ja anna hautua hiljalleen 30 minuuttia. Kääntele kanan fileitä pariin otteeseen.

Samaan aikaan laita tomaatinpuolikkaat uunivuoalle leikkuupinta ylöspäin ja käristä grillivastuksen alla vähintään 20 minuuttia, kunnes niiden pinta on hiukan mustunut.

Kun liemi on hautunut riittävän pitkään, nosta kananfileet erilleen lautaselle jäähtymään. Siivilöi keitto tehosekoittimeen ja lisää liotetut chilit ja käristetyt tomaatit. Aja tehosekoittimessa hienoksi.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuulota maissinjyviä, hienonnettua sipulia ja paprikaa noin 5 minuuttia kunnes sipuli pehmenee, mutta ei ruskistu. Mausta kasvikset suolalla ja pippurilla. Lisää valkosipulisilppu ja jatka kuulottamista noin 30 sekunttia, lisää juustokumina ja kuulota toiset 30 sekunttia. Lisää lopuksi oregano ja jatka kuulottamista vielä 30 sekunttia. Lisää pannuun puolet korianterista (ja pavut, jos käytät niitä) ja sekoita.

Siivilöi liemi paistinpannuun verkkosiivilän läpi. Lisää maissijahot ja hauduta 5-10 minuuttia kunnes paprika ja sipuli on täysin pehmyttä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile revityn kanan, lopun korianterin ja muiden lisukkeiden kanssa.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kellermeister Wild Witch Shiraz 2008

Joskus tuntuu, että makuaistini on maailman epäluotettavin.

Kuva täältä.
Samoin kuin pääsiäispaasto on aloitettava laskiaisen syöpöttelyillä, aloitin minäkin dieettini 350 gramman scotch filet -pihvillä ja pullollisella Kellermeisterin Wild Witch Shirazia. Siis tuolla samalla viinillä, minkä mainostin viime helmikuussa olevan "pelkkää viininjuonnin juhlaa". Tällä kertaa vaan, viini ei ollutkaan ihan sitä mitä muistin sen olevan.

Tämä oli sinänsä omituista, sillä yleensä jos viinitilakierroksilla jokin viini pomppaa lukuisten päivän mittaan nautittujen viinien joukosta esille, loistaa se yksinään nautittuna vielä kirkkaammin. Näin ei vaan käynyt Wild Witch Shirazin kohdalla.

Jotain siis on tuon Barossan vierailun ja tämän päivän välillä tapahtunut.

Ei Wild Witch Shiraz 2008 siis missään nimessä nytkään huono viini ollut, mutta silti se aiheutti pettymyksen. Kun painavaa ja poikkeuksellisesti oikealla korkilla suljettua pulloa avasin, kuvittelin avaavani parasta tähän asti maistamaani Aussi-Shirazia. Mutta lasissa viini maistui tavanomaiselta ja lattealta. Siinä oli kyllä kaikki ne elementit, mitkä asiaan kuuluvat, tuoksussa mausteita ja kirsikkahilloa ja paksussa ja voimakkaassa maussa hilloa sekä pehmeitä tanniineja. Mutta ei paljoa muuta. Tästä puuttui se oma persoonallinen maku, joka kuuluisi viinille joka on "pelkkää viininjuonnin juhlaa".

En tiedä sattuiko sunnuntaille vain huono päivä ja makuaistit olivat tukossa, sillä saman Kellermeisterin halvemmat Boots Shiraz ja Dry Grown Shiraz ovat olleet loistavia. Voi olla, että juuri tämä on se seikka mikä erottaa ammattimaiset viininmaistajat. Heiltä irtoaa darrapäivänäkin eksakti ja objektiivinen analyysi viinistä kuin viinistä.

Ehkäpä minun pitää vielä hankkia yksi pullo lisää.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Habaneromarinoitua kanaa curry-jugurttikastikkeessa ja papaija-paprikasalsaa



Australiaan muutettuani kun olin ensimmäiset kuukaudet työttömänä, laski elintason lisäksi myös paino. Tätä tietysti edesauttoi ekotalon kasvisruokavalio ja kesällä sai halvalla laadukkaita hedelmiä joista teki smoothieita lounaaksi. Ja olueen ei ollut rahaa. Näin ollen painoni olikin pian ensimmäistä kertaa intin jälkeen 80 kilon alle.

Aloitettuani töissä aluksi paino pysyikin aloillaan muutaman kuukauden, mutta talven kylmetessä oli helppo ajautua vanhoille tavoille ja pubilounaat oluen kera, Ben Bryn hampurilaiset sekä alakerran olutkaupan herkut hilasivat painon noususuhdanteeseen.

...josta päästäänkin tähän päivään. Nyt ollaan dieetillä.

Taianomaisen dieettini resepti pääasiassa on syödä vähemmän. Näin viikon jälkeen se on näyttänyt ihan tehokkaalta. Nälkä vituttaa aluksi, mutta siihen tottuu pian. Helpottaa myös kun dieetillä on 77 kilon tai 4 viikon takaraja, kumpi vain tulee ensin. Tietää ettei tätä jatku ikuisesti. Sen jälkeen voi syödä taas normaalisti. Vielä pitäisi kolme kiloa pudottaa. Ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta.

Jotta kuitenkaan elämä ei ole yhtä kärsimystä niin ihan hyviä vähäenergiasia ruokiakin voi tehdä. Tässä yksi jonka kehittelin. Marinoin kanan rintafileitä habaneromarinadissa joille tein kastikkeen jugurtista ja currysta. Lisukkeeksi tein salsan papaijasta ja vihreästä paprikasta.



Käytin tähän reseptiin maissikanan rintafileetä, sillä se pesee makunsa puolesta perinteiset broilerit 10-0. Siinä on jotenkin lihaisampi ja mehevämpi koostumus ja voimakkaampi maku. Väriltään se on myös keltaisempaa.

Energiaa tässä on nopeasti laskemalla noin 1500-2000 kilojoulea salsan kanssa, eli SI-järjestelmän ulkopuolella eläville se tarkoittaa noin 358-478 kilokaloria. Voi olla vähän vähemmänkin, sillä vaikea laskea kuinka paljon öljyä tähän lopulta tarttuu. Suurin osa paistorasvasta jää kuitenkin pannun pohjalle.

Tässä resepti. Ja niille jotka pelkäävät minun julkaisevan pelkkiä laihdutusreseptejä tästä lähtien niin turha huoli. Hedostiset bakkanaalit jatkuvat entiseen malliin taas dieetin loputtua!

Resepti on kahdelle.

Habaneromarinoitua kanaa curry-jugurttikastikkeessa ja papaija-paprikasalsaa

2 kanan rintafileetä
1 rkl öljyä paistamiseen

Marinadi
1 rkl öljyä
1 tl habanerokastiketta
1/2 rkl chipotlekastiketta
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
1/2 tl suolaa

Kastike
1 rkl öljyä
1/2 sipuli hienonnettuna
2 tl curryjauhetta
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
200 g bulgarialaista jugurttia
kourallinen korianterin lehtiä
suolaa

Sekoita marinadin ainekset kulhossa keskenään. Nosta rintafileet marinadiin ja kääntele fileitä niin, että ne peittyvät täysin marinaadiin. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Nosta rintafileet pois jääkaapista. Tee kastike. Kuulota sipuleita öljyssä matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää curryjauhe sipuleiden joukkoon. Kuulota noin minuutin ajan ja lisää jugurtti. Lämmitä niin, että kastike kuplii muutaman kerran. Sekoita korianteri joukkoon ja mausta suolalla. Pidä lämpimänä.

Paista rintafileitä keskilämmöllä öljyssä noin 4 minuuttia per puoli niin, kunnes fileet ovat läpikypsiä ja pinnat ovat molemmin puolin kauniin ruskeita.

Tarjoa rintafileet kastikkeen ja papaija-paprikasalsan kanssa.

Papaija-paprikasalsa
1/2 pieni papaija
1/2 vihreä paprika
1/2 punasipuli
1 limetin mehu
pieni kourallinen korianterin lehtiä
suolaa ja pippuria

Paloittele papaija, paprika ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Nosta kulhoon ja lisää limetin mehu, korianteri ja suolaa ja pippuria. Sekoita ja anna makujen tekeytyä noin 10 minuuttia jääkaapissa.

perjantai 17. elokuuta 2012

Reuben Hills



Aika palata sorvin ääreen.

Tänään kävin Sydneyn ehkä trendikkäimmässä kahvilassa, Reuben Hillsissä. Odotettuani pöytää puolen tunnin ajan hipstereiden keskellä tilasin $7,5 suodatinkahvin. Se maistui Juhlamokalle.

Reuben Hills sijaitsee monien muiden hyvien kahviloiden tapaan Sydneyn Punavuoressa, Surry Hillsissä hiukan pääkadusta syrjässä Albion Streetillä. Vähän aikaa sitten Reuben Hills sai lisää näkyvyyttä, kun Timeout valitsi Sydneyn parhaita kahviloita.

Reuben Hills on rakennettu viktoriaaniseen remontoituun kaksikerroksiseen rivitaloon. Sisustus on juuri sopivan rähjäistä. Asiakaskunta oli aivan ihastuttavan samasta trendipuusta veistettyä. Bongasin noin 20 sotkuista pikkumyynutturaa ja miljardit paksusankaiset aurinko- ja silmälasit. Eikä siinä mitään, kun ihmiset ympärillä näyttävät hyvältä näyttää itsekkin siedettävämmältä omissa paksusankaisissa aurinkolaseissa.



Listalla tosiaan oli kahveissa kahta erilaista suodatinkahvia. Koska kahvin mainoslause oli raflaava "Elegant, really fucking good" tuntui $7,5 hinta oikeutetulta. Tämänlaiset yhdeltä tilalta tulevat erikoiskahvithan ovat nyt todella hip joko suodatettuna tai sifonin kanssa valmistettuna. Koska itse en juo hirveästi kahvia en vaan saa näistä hirveästi irti. Kaikki maistuu enemmän tai vähemmän kahville. Listalla oli myös espressoa ja muita perinteisiä italialaistyylisiä kahveja.



Ruokalista on sekasoppa erilaisia annoksia joiden vaikutteet tuntuvat suurimmalta osin tulevan Espanja-Yhdysvallat-Meksiko-akselilta. Verrattuna monien muiden kahviloiden melko samankaltaisiin menuihin erottui Reuben Hills positiivisesti edukseen. Ruokien hinnat vaihtelivat $9-$19 välillä.



Vaimoni otti baleadan (joka näytti tarkoittavan tortillalettua täytteillä) munien, meksikolaisen tuorejuuston ja mustien papujen kera. Annos oli sopivan mausteinen ja sen maut herättivät mukavia muistoja Meksikon häämatkamme suosikkiaamupalaravintolan 100% naturalin ruuista.

Itse otin voileivän waguyn rinnalla ja coleslaw'lla. Waguy osoittautui taas naudanlihojen kuninkaaksi ja leipä rustiikkiseksi jätetyn coleslaw:n kanssa oli herkullinen.




Vaikka molemmat ruuat olivatkin itsessään moitteettoman makuisia, asetteluun olisi voinut hiukan panostaa. Esimerkiksi baleadan kanssa olisi ollut tyylikästä tarjota pieni kupillinen salsaa. Silti tämä on melko pieni valituksen aihe makujen ollessa täysin kohdallaan.

Suodatinkahvin aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta, on Reuben Hills ehdottomasti asiakaskuntansa ansainnut. Tämän kokemuksen perusteella Reuben Hills nousi toiseksi suosikkikahvilakseni Joe Blackin rinnalle. Siinä, missä Reuben Hills veti lyhyemmän korren kahveissa on sen omaperäiset annokset parhaita kahvilapöperöitä mitä olen Sydneyssä saanut. Seuraavan kerran tilaan vaan suodatinkahvin sijaan espresson tai cappucinon tuplajytkyllä.